Kun jalat muuttuvat – potilaan tarina, jonka monet tunnistavat
Nuori nainen vain oli 17-vuotias, kun hän huomasi ensimmäisen kerran, että hänen kehonsa muuttui eri tavalla kuin ystäviensä.
Murrosiän aikana hänen lantionsa ja jalkansa alkoivat kasvaa nopeasti. Ylävartalo pysyi suhteellisen hoikkana, mutta reisien ja pohkeiden koko kasvoi vuodessa huomattavasti.
Hän yritti ratkaista asian kuten monet muutkin:
- lisää liikuntaa
- tarkempi ruokavalio
- painonhallinta
Paino saattoi hieman laskea, mutta jalat eivät muuttuneet.
Vuosien aikana mukaan tuli myös muita oireita:
- jalkojen arkuus
- turvotus päivän aikana
- helposti syntyvät mustelmat
- tunne, että jalat ovat jatkuvasti raskaat
Moni lääkäri epäili aluksi tavallista lihavuutta tai turvotusta. Lopulta, paljon myöhemmin hän sai diagnoosin: lipödeema.
Tämä nainen ei ole yksin. Arvioiden mukaan jopa 10–15 % naisista voi kärsiä lipödeemasta jossakin muodossa, mutta suuri osa jää edelleen diagnosoimatta, osa ei edes tiedä kyseessä olevan sairaus vaan syyttää kehoansa, ajatellen sen olevan erilainen kuin muiden keho, kehon olevan niin erilainen, että se lihoo vaikka ei söisi juuri mitään ja vaikka liikkuisi paljon. Tällainen historia on yleinen, mutta ei siltikään aina se ainoa. jokainen potilas on yksilöllinen ja se on myös otettava huomioon lipödeeman mahdollisuutta kartoitettaessa.
Uein myös ajattelemme, että lipödeemaan liittyy automattisesti ylipaino, asia ei kuitenkaan aina ole näin. On myös potilaita, joilla ei ylipainoa juurikaan ole ja silti heillä on lipödeema, rasvakudoksen sairaus.
Mikä lipödeema oikeastaan on?
Lipödeema on krooninen rasvakudossairaus, jossa rasvakudos kasvaa epänormaalisti ja muuttuu biologisesti erilaiseksi kuin tavallinen rasvakudos.
Tyypillisiä piirteitä ovat:
- symmetrinen rasvakudoksen kertyminen jalkoihin, käsivarsiin ja lantioon
- kipu tai kosketusarkuus
- turvotus
- mustelmataipumus
- suhteellisen hoikka ylävartalo
Sairaus koskettaa lähes yksinomaan naisia, mikä viittaa hormonaaliseen taustaan.
Tutkijat pitävät lipödeemaa nykyään rasvakudoksen aineenvaihdunnallisena ja tulehduksellisena sairautena, ei pelkkänä rasvan kertymisenä.
Rasvakudos – elimistön aktiivinen aineenvaihduntaelin
Rasvakudos ei ole passiivinen energiavarasto. Se toimii aktiivisena endokriinisena ja metabolisena elimenä.
Rasvakudoksen keskeisiä tehtäviä ovat:
- energian varastointi
- energian vapauttaminen rasvahappoina
- hormonien tuotanto
- immuunipuolustuksen säätely
- aineenvaihdunnan ohjaus
Rasvakudos koostuu useista solutyypeistä:
- rasvasoluista (adiposyytit)
- kantasoluista
- immuunisoluista
- verisuonista
- sidekudoksesta
Lipödeemassa näiden komponenttien välinen tasapaino häiriintyy.
Rasvasolujen kasvu lipödeemassa
Tutkimusten mukaan lipödeemassa rasvakudos kasvaa kahdella tavalla.
1. Rasvasolujen koon kasvu
Lipödeemassa rasvasolut voivat kasvaa huomattavasti normaalia suuremmiksi.
Suuremmat rasvasolut:
- varastoivat enemmän triglyseridejä
- erittävät enemmän tulehdusvälittäjäaineita
- voivat kärsiä hapenpuutteesta
Hapenpuute voi käynnistää kudoksessa tulehdusreaktion, joka pahentaa kudosmuutoksia.
2. Rasvasolujen määrän lisääntyminen
Lipödeemassa rasvakudos ei pelkästään kasva, vaan myös luo uusia rasvasoluja.
Tutkimuksissa on havaittu:
- lisääntynyt adipogeneesi
- aktiivisemmat rasvakudoksen kantasolut
- nopeampi solujen jakautuminen
Tämä tarkoittaa, että kudos kasvaa sekä solujen koon että määrän kautta.
Rasvan hajoamisen häiriöt
Normaalisti rasvakudos pystyy vapauttamaan energiaa rasvahappoina prosessissa, jota kutsutaan lipolyysiksi.
Lipödeemassa tämä prosessi näyttää olevan osittain häiriintynyt.
Tutkimuksissa on havaittu:
- heikompi vaste adrenaliinille
- vähentynyt rasvan mobilisaatio
- lisääntynyt rasvan varastointi
Tämä voi selittää, miksi lipödeemarasva reagoi usein huonommin:
- ruokavalioon
- liikuntaan
- painonpudotukseen
Tulehdus rasvakudoksessa
Lipödeemarasvakudoksessa on havaittu matala-asteinen krooninen tulehdus.
Kudoksessa esiintyy enemmän immuunisoluja, kuten:
- makrofageja
- mast-soluja
Nämä solut tuottavat tulehdusvälittäjäaineita:
- TNF-α
- IL-6
- MCP-1
Tulehdus voi:
- lisätä rasvasolujen kasvua
- häiritä aineenvaihduntaa
- lisätä kipua ja kudosherkkyyttä
Verisuonimuutokset
Tutkimuksissa on havaittu, että lipödeemakudoksessa verisuonet voivat olla laajentuneita ja läpäisevämpiä.
Seurauksena voi olla:
- kudosnesteen kertyminen
- turvotus
- paineen tunne jaloissa
Pitkälle edenneessä sairaudessa voi kehittyä myös sekundaarinen lymfaödeema.
Sidekudoksen lisääntyminen
Lipödeemassa rasvakudoksessa esiintyy usein fibroosia, eli sidekudoksen lisääntymistä.
Tämä voi tehdä kudoksesta:
- kovemman
- epätasaisemman
- vähemmän joustavan
Monet potilaat kuvaavat kudosta kyhmyiseksi tai rakeiseksi. He kuvailevat myös, että ihon alta löytyy helmiä, lipödeekyhmyjä, joita itse kuvailen sanalla lipödeemahelmet. Esiintymä on varsinkin käsivarsien alla lauttamainen rypäs pieniä helmiä.
Kyhmyt ovat ensin riisinjyvän kokoisia, sitten herneen ja myöhemmin jopa luumun tai kananmunan kokoisia.
Hormonaalinen näkökulma
Lipödeema alkaa usein elämänvaiheissa, joissa hormonitasot muuttuvat:
- murrosikä
- raskaus
- vaihdevuodet
- hormanaalinen raskauden ehkäisyn käyttö
- toimenpide, joka on muuttanut hormonaalista toimintaa
Tutkimukset viittaavat siihen, että lipödeemakudoksessa voi esiintyä:
- estrogeenireseptorien muutoksia
- lisääntynyttä aromataasi-aktiivisuutta
- paikallista estrogeenin tuotantoa rasvakudoksessa
Tämä voi vaikuttaa rasvasolujen kasvuun ja aineenvaihduntaan.
Miksi lipödeema ymmärretään usein väärin?
Lipödeema muistuttaa ulkoisesti perinteistä ylipainoa, mutta biologisesti kyse on eri ilmiöstä.
Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa monet potilaat ovat kuulleet vuosien ajan:
“syö vähemmän, liiku enemmän!”
Vaikka terveelliset elämäntavat ovat tärkeitä, ne eivät yksin selitä lipödeeman kehittymistä.
Usein potilaat kertovatkin historiansa siten, että ovat kokeilleet monia erilaisia diettejä, liikkuneet ja olleet aktiivisia, jopa silläkin tasolla aktiivisia, että syöneet kalorimäärältään mahdollisimman niukasti ja harrastaneet liikuntaa, mikä on intensiivistä ja kuormittavaa. Siltikin he kertovat rasvakudoksen vain kasvaneen. He ovat saattaneet viedä kehonsa jopa niin äärimmilleen, että se on aineenvaihdunnalliselta näkökulmalta täysin jumiutunut. Tietämättään, että intensiivinen, kuormittava äärimmilleen viety liikunta voi jopa saada kudoksen kasvamaan, se tulehtuu lisää ja kova paineistus ja tulehdus yhdessä lisäävät kipuja ja saavat lipödeeman ärtymään. Kudos tuntuu lisääntyvän, turpoaa ja saattaa nostaa kivuliaisuuttaan. Joskus potilaan kertovat aikaisemmin nauttineensa liikunnasta, mutta myöhemmin he jopa arkailevat samanlaista liikuntaa kuin mitä ennen harrastivat, koska liikunta nostaa kipuja.
Asiantuntijoiden näkökulma
Useat tutkimusryhmät ovat viime vuosina lisänneet ymmärrystä lipödeemasta.
Keskeisiä tutkimuslaitoksia ovat esimerkiksi:
- Mayo Clinic Lipedema Research Program
- University of Arizona College of Medicine
- Karolinska Institutet
- Stanford Medicine
Tutkija Karen Herbst on todennut:
“Lipedema is a disorder of adipose tissue biology, not simply an issue of excess fat.”
”Lipödeema on rasvakudoksen biologinen häiriö, ei pelkästään liialliseen rasvaan liittyvä häiriö.”
Tulevaisuuden tutkimus
Tutkimus keskittyy tällä hetkellä erityisesti:
- rasvakudoksen kantasoluihin
- estrogeenisignalointiin
- immuunijärjestelmän rooliin
- mikroverenkiertoon
Parempi ymmärrys näistä mekanismeista voi johtaa tulevaisuudessa uusiin hoitomuotoihin.
Yhteenveto
Lipödeema on monimutkainen rasvakudossairaus, jossa tapahtuu useita biologisia muutoksia:
- rasvasolujen kasvu
- uusien rasvasolujen muodostuminen
- heikentynyt rasvan mobilisaatio
- krooninen tulehdus
- verisuoni- ja lymfamuutokset
- sidekudoksen lisääntyminen
Kun tutkimustieto yhdistetään kokemusasiantuntijoiden kokemuksiin, muodostuu kokonaiskuva sairaudesta, joka on paljon enemmän kuin pelkkä rasvan kertyminen.
Lipödeema on hyvin kokonaisvaltainen sairaus, jonka hoitamisessa meidän täytyy ottaa huomioon myös paljon muutakin kuin sairastunut rasvakudos, imunestejärjestelmä, verenkierto tai muut biologiset vaikutteet. Se on sairaus, joka vaikuttaa kantajansa psykologiseen minäkuvaan sekä ajatusmalliin omasta itsestään, identiteetistään, suhteestaan ravintoon tai sosiaaliseen kanssakäymiseen. Eikä tässä ole läheskään kaikki mihin tämä sairaus vaikuttaa, tämä oli pelkkä pinnallinen raapaisu kokemusasiantuntijan ja ammattilaisen näkökulmasta lipödeeman vaikutuksiin. Hoitaessamme tätä sairautta meidän on otettava sen laajuus kokonaisuudessaan huomioon.
Lähteet
Elina Kotanen-Polvilampi
Al-Ghadban S., Herbst K. (2020). Lipedema: A Review of the Literature. International Journal of Molecular Sciences.
Tortora M. et al. (2019). Adipose tissue dysfunction in lipedema. International Journal of Obesity.
Wolf S. et al. (2022). Subcutaneous adipose tissue biology in lipedema. Cells.
Al-Ghadban S. et al. (2019). Dilated and permeable blood vessels in lipedema adipose tissue. Angiogenesis.
Child A.H. et al. (2010). Lipedema: an inherited condition. American Journal of Medical Genetics.
Forner-Cordero I. et al. (2012). Lipedema: diagnostic and management challenges. International Journal of Women’s Health.